► BKT ja muut hyvinvoinnin mittarit (YO-tehtävä)

Kansantaloustieteilijä Jan-Otto Andersson on kirjoittanut seuraavasti: ”Jos sanotaan,  että ei ole mitään väliä, miten bkt [bruttokansantuote] kehittyy, jätetään huomiotta, miten nykypäivän yhteiskunta oikeasti toimii. Hyvinvoinnin mittariksi sitä vastoin bkt:sta ei ole.” (Hufvudstadsbladet 22.2.2011, suomennos: YTL)a) Mitä bruttokansantuotteella mitataan? (1 p.)b) Miten Anderssonin käsitystä voidaan perustella, ja millaisia mittareita hyvinvoinnille on esitetty? (5 p.)  (kevät 2012)   a) Bruttokansantuotteella mitataan kansantaloudessa (yleensä vuoden aikana) tuotettujen hyödykkeiden eli tavaroiden ja palveluiden määrää rahaksi ($) muutettuna. Bkt/asukas katsotaan kuvaavan kansantalouden keskimääräistä elintasoa.    b) Kansantaloustieteilijä Jan-Otto Anderssonin käsitystä bruttokansantuotteen puutteellisuudesta hyvinvoinnin mittarina voidaan perustella monella tavalla. Andersson ei ole näkemyksensä kanssa yksin, vaan hyvinvoinnille on jo kehiteltykin toisenlaisia, täsmällisempiä mittareita.   Vaikka bruttokansantuotetta käytetäänkin usein elintasomittarina, se ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi kotityön arvoa tai opiskelua ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen. Myös harmaan ja rikollisen talouden osuutta ei voida tarkkaan tietää, joten sen osuus bkt:sta perustuu vain arvioihin. Tilastointia vääristää myös bkt:n muuttaminen Yhdysvaltain dollareiksi, sillä muuttuvat valuuttakurssit vaikuttavat siihen kuinka paljon dollareita kunkin maan valuutalla saa. Jos maan valuutan arvo suhteessa dollariin on hyvä, saadaan maan elintasosta todellista tilannetta positiivisempi kuva. Vastaavasti valuutan arvon ollessa heikko suhteessa dollariin, maan elintasosta saadaan todellisuutta huonompi kuva.   Ostovoimaakaan bruttokansantuote ei varsinaisesti kerro, sillä hyödykkeiden hinnat vaihtelevat eri maissa. Myös inflaatio eli hintojen nousu vääristää tilastoja, sillä se ei ole kaikissa maissa yhtäläinen. Erityisen hankalaa on kehittyneiden teollisuusmaiden ja kehitysmaiden vertailu. Maiden välisessä vertailussa käytetäänkin niin kutsuttuja ostovoimakorjattuja tilastoja, joilla pyritään minimoimaan valuuttakurssien ja hintaerojen aiheuttamia vääristymiä. Ostovoimapariteetti kertoo rahan todellisen ostovoiman. Tosin kehitysmaissa rahaa myös kuluu eri asioihin kuin rikkaammissa maissa, joissa esimerkiksi infrastruktuuri on jo rakennettu. Myös epätarkkuudet tuotannon ja väkiluvun määrissä vääristävät kehitysmaiden tilastoja. Luonnon ilmaistuotteitakaan ei oteta tilastoissa huomioon, vaikka niiden merkitys köyhissä kehitysmaissa on suuri. Bkt:ssa ei myöskään huomioida ympäristövaikutuksia, tulojen jakautumista, tuotantokoneiston kuntoa tai sitä, mitä tuotetaan. Esimerkiksi tupakka, alkoholi, aseet ja ilkivalta kasvattavat bruttokansantuotetta, vaikka ne eivät todellakaan paranna elintasoa. Myös voimakas velanotto saattaa tilapäisesti vääristää bruttokansantuotetta. Ihmisten onnellisuuskaan ei selviä bruttokansantuotetta katsomalla. Voidaan siis todeta, että syy siihen miksi osa taloustieteilijöistä on vaatinut luopumaan bkt-mittarista on siinä, että bkt korostaa liikaa talouskasvua hyvinvoinnin mittarina.   Vaihtoehtoisia hyvinvoinnin mittareita ovat muun muassa HDI, GPI, ISEW, HPI sekä Gini-indeksi. Näissä huomioidaan myös esimerkiksi terveys, elinikä, lukutaito, koulutus ja asuinolot. YK:n kehittämä HDI-indeksi eli inhimillisen kehityksen indeksi listaa valtioita paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten kansalaisten hyvinvointi valtiossa toteutuu. Täysin kattava ei sekään ole, sillä muun muassa poliittinen järjestelmä ja tasa-arvon toteutuminen sukupuolten välillä jäävät huomioimatta. ISEW eli kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi ottaa huomioon talouden vaikutukset ympäristöön sekä talouskasvun kestävyyden. Myös GPI aidon kehityksen mittarina ottaa huomioon kestävän taloudellisen hyvinvoinnin ja siitä selviää myös kotona tehdyn työn. Taloudellista hyvinvointia mittauksissa vähentävät esimerkiksi ympäristöhaitat sekä voimakkaat tuloerot. HPI on onnellisuusindeksi, joka yhdistää ekologisen jalanjäljen ja asukkaiden onnellisuuden. Gini-indeksi puolestaan mittaa tuloerojen muutoksia.